keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Islannin matka, osa II: maaginen Landmannalaugar

Islannin matkaa suunnitellessamme mietimme kahta vaihtoehtoa: kierrämmekö saarta hyväkuntoista ykköstietä pitkin tavallisella etuvetoisella vuokra-autolla vai otammeko alle nelivedon ja pyörähdämme myös vuoristoteillä. Perushenkilöautolla ei saa lähteä F-teille eli vuoristoteille lainkaan, eikä varoitus ole turha - F-tiet ovat mutkikkaita, kuoppaisia, niillä saattaa olla suuria kiviä tai tien yli voi kulkea puroja.
Koska valtaosa nähtävyyksistä sijaitsi ykköstien varrella, emme löytäneet riittävästi perusteluita nelivedon vuokraamiseen, etenkin kun hintaero oli merkittävä. Yksi F-teiden päässä sijaitseva kohde kuitenkin kutkutti niin paljon, että hankimme kohteeseen bussimatkan. Kyllä, henkilöautolla ei Landmannalaugariin saanut ajaa, mutta bussilla sai. Kyseessä oli toki korotettu nelivetobussi, mutta bussi silti.

Starttasimme siis ajoissa aamulla Reykjavíkista ja ajoimme runsaan tunnin matkan Hellaan. Vuokra-auto parkkiin, reppuun evästä, juotavaa ja vaatekerroksia ja hyppäsimmekin Sterna Travelin bussin kyytiin. Edessä odotti puuduttava kolmituntinen matka Landmannalaugarille: ensin pätkä asfalttitietä, sitten keinumista soratiellä, sitten taas pitkä pätkä asfaltoidulla tiellä ja lopuksi tie, jossa oli aivan käsittämättämiä mutkia ja nousuja bussia ajatellen. Ehdin matkalla jo ajatella, että onko Landmannalaugar oikeasti tällaisen keinuttelun arvoinen. Oli. Lisäksi paluumatkalla selvisi, että bussin etuosassa istuessa tärisyttää paljon vähemmän.

Mutta mikä Landmannalaugar? Kyseessä on retkeilijöiden mekka, suositun Laugavegur-vaellusreitin alkupiste. Landmannalaugar tunnetaan värikkäistä vuorista sekä Laugahraunin laavakentästä.

Landmannalaugarin "base camp": muutama puinen rakennus (mm. suihkut ja vessat), vaeltajien telttoja sekä bussiparkkis:

IMG_5695.jpg

Leirintäalueen vieressä oli vehreää:

IMG_5690.jpg

IMG_5985.jpg

Perille saapuessa oli puolipilvistä ja aurinko pilkotti paikotellen. Ostimme päiväpassit (500 kr, sisälten muun muassa pääsyn vessoihin ja suihkuun), söimme patongit ja lähdimme kävelemään 6,5 kilometrin reittiä Laugahraunin laavakentän läpi (reitti oli nimeltä Brennisteinsalda). Heti kättelyssä selvisi, että kylmään ilmaan varautuminen hyvin pukeutumalla oli ollut turhaa. Aurinko alkoi porottaa ja hiki nousi pintaan pienimmissäkin nousuissa. Kerroksia siis vaan pois. Ainoa ongelma oli housujen alle sujutetut lämpökerrastot, joita ei pystynyt kovin huomaamattomasti ottamaan pois – reitillä kun virtasi tasainen jono retkeilijöitä. Lopulta oli vaan pakko pysähtyä reitin varrelle laavakiven päälle ja näyttää maailmalle hieman paljasta pintaa :D Toivottavasti kovin moni ei ollut juuri sillä hetkellä napsimassa kyseisestä ilmansuunnasta maisemakuvia.

Polku kulki laavamuodostelmien välissä:

IMG_5691.jpg

Laavakentän jälkeen saavuimme nurmi- ja soratasanteelle, josta olivat kerrassaan mainiot näkymät ympäröiville värikkäille vuorille. Seuraavaksi reitti lähti nousemaan lähes pystysuoraa seinämää ylöspäin. Ensimmäisen nousun jälkeen otimme pienen istumatauon, mutta eipä silloin vielä osattu arvata, että valtaosa noususta olisi vielä edessä. Ikinä en olisi lähtenyt, jos olisin tiennyt reitin vaativuuden! Toisaalta onneksi en tiennyt, koska tällöin olisin jäänyt paitsi niin paljosta.

Näkymät tasangolta:

IMG_5751.jpg

IMG_5749.jpg

Kuvassa näkyy yksi vaellusreiteistä. Me emme kuitenkaan lähteneet tuonne suuntaan:

IMG_5755.jpg

Seuraavat pari tuntia kiipesimme, puhisimme, otimme kuvia ja toistimme tätä samaa moneen otteeseen. Näkymät paranivat koko ajan, se helpotti. Kirittäjänä toimi samassa bussissa perille matkaillut latvialainen perhe, kuten myös kaikki vastaan tulevat reippaat seniorivaeltajat, jotka olivat ilmeisen onnistuneesti suorittaneet saman nousun toisesta suuntaa. 

Vuoret melkein vaihtoivat väriä auringonpaisteessa ja näkymiä tuli tallennettua kuviin jatkuvasti. Vuoren laelle päästyämme olo oli todella kuin maailman huipulla. Ympäröivillä vuorilla näkyi lisää retkeilyreittejä ja pienen-pieniä ihmisiä kaukaisuudessa. Jylhä kauneus oli henkeä salpaava. Olimme onnekkaita, että juuri sinä päivänä ilma oli kerrassaan mainio ja aurinko paistoi Landmannalaugarilla käytännössä koko päivän. Tällaisia päiviä taitaa olla hyvin harvassa, keskimäärin noin kerran kuussa. 

IMG_5771.jpg

IMG_5791.jpg

IMG_5803.jpg

IMG_5805.jpg

IMG_5816.jpg

IMG_5825.jpg

IMG_5846.jpg

IMG_5845.jpg

IMG_5856.jpg

Huipulla nautitun suklaapatukkatankkauksen jälkeen aloitimme laskeutumisen. Näimme geotermisesti savuavia lämpimiä rinteitä ja alhaalla laaksossa reittimme kulki puron varressa, päättyen mystisiin vihreisiin kallioihin. 

IMG_5866.jpg

IMG_5877.jpg

IMG_5899.jpg

IMG_5938.jpg

IMG_5943.jpg

Tämän jälkeen olimmekin jo pian takaisin base campissa lepuuttelemassa jalkoja. Ennen bussin lähtöä takaisin Hellaan oli vielä aikaa mussuttaa retkieväita - banaaneja ja pähköinöitä - ja katsella maisemia. Omat eväät olivat tärkeitä, koska base campissa ei ollut myymälää eikä kioskia, tai ainakaan emme sellaista löytäneet. 
Päivä päättyi paluumatkaan pomppivassa bussissa ja Hellasta hurautimme vielä omalla autolla Víkin lähistölle seuraavaan majapaikkaan Hvammból Guesthouseen. Perillä odotti lähes täydellinen yksiö leveällä sängyllä, pienellä keittiöllä ja hyvällä suihkulla varustettuna. Mainio päätös erinomaiselle päivälle!

17 kommenttia:

  1. Tässä ei nyt riitä ooh tai aah -kommentit ensinkään. Islanti on vain niin hieno kohde, että sinne on pakko päästä joskus käymään! Tämmöiset kuvakertomukset eivät helpota yhtään kuumetta. Mutta paljon kiitoksia, kun jaoit nämä reissun reitit ja tunnelmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvista saa jonkinlaisen käsityksen, mutta niistä puuttuu kuitenkin kolmiulotteisuus. Näkymät ovat vielä parempia omin silmin koettuna :)

      Poista
  2. Oi miten upeita kuvia ja mikä paikka..Wau:) On kyllä niin hienoa ja jylhää maisemaa! Kyllä tuolla silmä lepää:) Joskus ollaan tuota Islantia mietitty reissukohteeksi..nyt se pitää kyllä taas ottaa mietintämyssyyn uudelleen:) Kaunista talvista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Islannissa eivät itse asiassa korkeuserot olleet mitenkään älyttömiä, mutta puiden ja kasvillisuuden puute lisää jollain tapaa maiseman vaikuttavuutta. Kannattaa ottaa Islanti mietintämyssyyn, suosittelen :) Mukavaa viikon jatkoa myös sinne!

      Poista
  3. Oi että ♥, varmaan mieleenpainuva reissu!
    Majoituksesta kysyisin; millaisia majoittumispaikkoja Islannissa on ja ovatko kaliita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ja jotenkin ihanaa vielä fiilistellä reissua tällä tavoin matkapostauksia kirjoittamalla :)
      Majoituspaikkoina käytimme B&B majoitusta ja parin kertaan guesthouse-tyyppistä ratkaisua. Hinnat olivat tyyriit, ehkä noin 150-200 euroa yö. Täytyy tosin myöntää, että se oli myös osin tietoinen valinta, koska arvostan niin paljon esim. hyvää sänkyä sekä omaa vessaa ja suihkua.
      Varasimme yöpymisiä jo helmikuussa booking.comin ja jonkun islantilaisen majoitussivun kautta, vaikka matkustimme heinäkuussa. Ja puolet majapaikoista oli silloin jo mennyt. Etenkin tietyistä harvaan asutuista paikoista oli vaikeampi löytää edes mitään majoitusta, esimerkiksi Vikin ympäristö oli sellainen.

      Moni matkailija oli vuokrannut matkailu-pakettiauton, vai miksikä niitä sanotaan. Pakun kokoista matkailuautoa tarkoitan. Se voisi olla seikkailua etsivälle jopa melko toimiva ratkaisu, vuokra-auto ja majoitus kerralla, eikä tarvitse miettiä ajoaikatauluja vaan voi mennä mielensä mukaan ja omassa tahdissa.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. No siis oli! Ihan huikeita näkymiä, vaikka itse sanonkin :)

      Poista
  5. Upean näköiset reissukuvat <3

    Ronja

    http://willaronjatar.blogspot.fi

    VastaaPoista
  6. Upeita kuvia! Islanti on kaunis maa. Aurinkoista alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  7. Olettepas saaneet kokea upean reissun, kyllä matkailu avartaa! Hienoja kuvia, kerrassaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Islanti oli kieltämättä yksi parhaista matkoistani :) Upea maa.

      Poista